Ensimmäisen oman koiran ostin nuorena tyttönä vuonna 1993. (Kotona ollut sekarotuisia jo lapsena) Koira oli paperiton saksanpaimenkoira, jota kouluttelin ihan omaksi huvikseni.
Sen jälkeen minulla on ollut yli 15 vuotta saksanpaimenkoiria, joista osan kanssa olen kilpaillut palveluskoirien jälkikilpailussa sekä käynyt näyttelyissä, sekä kennelliiton että saksanpaimenkoiraliiton näyttelyissä. Myös SPL-kokeista on muutamia tuloksia; pari kappaletta AD-kokeita ja AB1 ja AB2 kokeet. Luonnollisesti koiria treenatessa on vuosien kokemus eri lajien kouluttamisesta, kuten suojelun, tottelevaisuden, haun, metsä- ja peltojäljen, näyttelyiden jne.
Kennelliiton kasvattajakurssin kävin vuonna 2003 ja kennelnimen sain vuonna 2004. Useita viikonloppuja kestävän Saksanpaimenkoiraliiton kasvattajakurssin kävin vuonna 2006-2007.
Olen kasvattanut kaksi saksanpaimenkoiran pentuetta, toisen niistä kylläkin Kennel Aireddanin nimiin, mutta hoidin pentueen kotonamme jne. Ensimmäinen Carotar pentue syntyi vuonna 2004.
Kasvatustyössäni tavoitteenani on jalostaa koiria siihen tarkoitukseen mikä on rodun alkuperäinen tarkoitus.
Nyt minulla on kotona nuori saksanpaimenkoira Aiken Geisha "Kepsi", jonka kanssa harrastamme suojelua. Aika näyttää mihin Kepsin rahkeet riittävät. Harkitsen myös siirtymistä johonkin toiseen rotuun, vaatiihan saksanpaimenkoira hyvän käyttö ja terveysperimän lisäksi vuosien käyttökoulutuksen ennen kuin selviää onko se jalostuskelpoinen. Aikaisempien koirien kanssa kokemieni pettymysten johdosta tuntuu siltä, että rodusta on vaikeaa löytää minun jalostukseen asettamani kriteerit täyttävä koira, eli tässä tapauksessa kaikilta vieteiltään riittävä, luonteeltaan varma ja terve. Kepsin lisäksi minulla on jalostusoikeus Kleinspitz narttuun, joka asustaa kaverini luona.
Koiraperheeseemme kuuluu myös metsästyskoiriaTäperän -kennelnimellä joka on mieheni ja hänen isänsä omistama. Meillä on syntynyt 6 Harmaa Norjanhirvikoiran pentuetta.